1953 Iranin vallankumous: Yhdysvaltojen ja Britannian öljystrategiat ja Shah Mohammad Reza Pahlavin valtaan vahvistuminen

Vuoden 1953 Iranin vallankumous oli merkittävä käännekohta maan historiassa, jolla oli syvät vaikutukset sekä Iraniin että koko Lähi-Itään. Tapahtumat, jotka johtivat Mohammad Mosaddegh’n hallituksen kaatumiseen ja Shah Mohammad Reza Pahlavin paluuta valtaan, ovat kiehtova esimerkki kylmän sodan geopolitiikasta ja sen vaikutuksesta kehitysmaihin.

Vallankumous syntyi monimutkaisten tekijöiden summasta: kansallismielinen liike, joka vastusti ulkomaalaista vaikutusvaltaa Iranin öljyvarojen suhteen; Shah Pahlavin heikko poliittinen asema ja epäsuosio; sekä Yhdysvaltojen ja Britannian pelko kommunistisesta leviämisestä.

Iran oli 1900-luvun alkupuolella kokenut suurta muutosta öljyteollisuuden nousun myötä. Valtava Angio-Iranian Oil Company (AIOC), jonka enemmistöosakas oli brittiläinen, hallitsi lähes kokonaan Iranin öljyn tuotantoa ja vientiä. AIOC:n monopolistitsitio herätti suurta tyytymättömyyttä iranilaisissa. He näkivät, kuinka valtavasta öljystä saatavasta rikkaudesta he eivät hyötyneet, kun Britannian hallitsema yritys keräsi voitot itselleen.

Vuonna 1951 Mohammad Mosaddegh nousi Iranin pääministeriksi. Hän oli karismaattinen ja kansallismielinen johtaja, joka ajoi öljyteollisuuden kansallistamista. Mosaddeghin hallitus lakkautti AIOC:n toiminnan ja kansallisti öljyteollisuuden luoden National Iranian Oil Companyn (NIOC). Tätä päätöstä pidettiin voittona iranilaisten kansallisena heräämisenä, mutta se herätti myös Britannian ja Yhdysvaltojen vihaa.

Iranin öljyn kansallistaminen uhkasi vakavasti länsimaiden öljystrategioita. Britit pelkäsivät menettäneensä tärkeän öljylähteen ja Yhdysvallat näki kommunistisen Neuvostoliiton mahdollisuuden hyödyntää tilannetta Iranissa.

Yhdysvaltojen CIA:n agentit, yhdessä Britannian MI6:n kanssa, suunnittelivat ja toteuttivat salaisen operaation nimeltä “Ajax”, jonka tarkoitus oli syöstä Mosaddegh vallasta ja palauttaa Shah Mohammad Reza Pahlavi valtaan. Operaatiossa käytettiin vahvoja psykologisia taktiikoita ja korruptiota. CIA rahoitti mielenosoituksia, levitti propagandaa ja avusti armeijan kapinaa Mosaddeghin hallintoa vastaan.

Elokuussa 1953 Shah Pahlavi palasi maahan Yhdysvaltain tuella. Mosaddegh pidätettiin ja hän vietti lopun päivistään kotiarestissa. Iran oli nyt vahvasti länsimaisten vaikutusvaltaa kannattavan hallinnon alla, johon kuului Shah Pahlavi, joka nousi absoluuttisemmaksi monarkiksi.

1953 Iranin vallankumous oli merkittävä käännekohta Iranin historiassa ja sen seuraukset tuntevat tänäänkin:

• Shah Pahlavin diktatuuri: Vallankumous johti Shah Pahlavin vahvan autoritaarisen hallinnon syntymiseen. Hän aloitti “valtavirran kehittämisen” (Great Civilizational Leap Forward), joka toi Iraniin taloudellista ja sosiaalista kehitystä, mutta samalla tukahdutti opposition ja loukkasi ihmisoikeuksia.

• Iranin poliittinen epävakaus: Vallankumous loi syviä jakaumia iranilaisen yhteiskunnan sisälle ja heikensi maan demokratiaa. Shah Pahlavin diktatuuri johti lopulta islamilaiseen vallankumoukseen vuonna 1979 ja Ayatollah Khomeinin vallannousuun, joka muutti Iranin radikaalisti.

• Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikka: Vallankumous vahvisti Yhdysvaltain vaikutusvaltaa Lähi-Idässä ja loi perustan Cold War -politiikalle, jossa öljystä tuli keskeinen aseena.

Vallankumous on monimutkainen historiallinen tapahtuma, jonka syitä ja seurauksia tutkitaan edelleen. Se on kuitenkin varmasti muistuttava esimerkki siitä, kuinka geopolitiikka, kansallismieliset liikkeet ja ulkovaltojen interventionismi voivat yhdistyä luoden merkittäviä poliittisia muutoksia globaalilla tasolla.

Tärkeät henkilöt:

Tärkeät tapahtumat:

• 1951: Mohammad Mosaddegh nimitetään pääministeriksi.
• 1951-1953: Öljyn kansallistaminen ja AIOC:n toiminnan lopetus.
• Elokuu 1953: CIA:n ja MI6:n organisoi “Ajax”-operaatio syöstä Mosaddegh vallasta. | Shah Pahlavi palaa valtaan.

Vallankumouksen pitkän aikavälin seuraukset:

• Iranin poliittinen epävakaus ja islamilaisen vallankumouksen synty 1979.
• Yhdysvaltojen vahvistunut vaikutusvalta Lähi-Idässä.
• Öljyn merkityksen nousu geopolitiikassa.